Birthday invitation / Synttärikutsu

Nyt se sitten tapahtuu! Meidän vauvasta tulee taapero!! Hän on jo ottanut muutaman huojuvan askeleen aivan ilman tukea. Aika menee kuin siivillä. Ensimmäinen vuosi vanhemman roolissa tuntuu kuin perhosen lennolta. Muistan sen vielä kun eilisen kun tunsin vauvan ensimmäiset, perhosen siiven hennot potkut mahassani.

Meillä onkin viikonloppuna tiedossa perhosteemaiset synttärijuhlat. Kaikki juhlakoristelut ovat kutakuinkin valmiita, mutta en ole vielä edes aloittanut leivontaurakkaa (o-ou). Tein kutsut Picmonkey-kuvankäsittelyohjelmalla ja tilasin kutsut smartphotolta. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen ja luulen, että meidän neitikin on. Ainakin hänen mielestään kutsut maistuvat tosi hyvälle:

---

Now it's happening! Our little baby is soon to be a toddler!! She has already taken a few steps on her own. Time flies like a butterfly. It feels like it was yesterday when I felt the baby's first kicks, soft and gentle like butterfly wings inside my tummy. 

We're going to have a butterfly themed birthday party this weekend. The decorations are almost ready but I haven't even started baking (Oh dear). I made the invitation with Picmonkey photo editor and ordered the invitation from smartphoto. I'm pleased with the outcome and I think our baby girl is too. At least she thinks the invitation is delicious:

Vauvan mielestä maittava kutsu / Our baby thinks this invitation is tasty

Lastenhuone / Children's room

En ole kirjoitellut teille juuri ollenkaan meidän pikkuisen tytön huoneesta. Ehkäpä syy löytyy siitä, ettei tuosta kyseisestä huoneesta ole juuri kirjoiteltavaa. Meidän vauveli nukkuu vielä meidän kanssa samassa huoneessa (kuvissa näkyvä sänky palvelee tällä hetkellä pieniä vieraita) ja leikit hänen kanssaan tapahtuvat yleensä olohuoneen leikkimatolla. Huoneessa ei siis tapahdu vielä juuri mitään. Siksi huoneen sisustuskin on melkoisen keskeneräinen. Tässäpä kuitenkin muutamia kuvia:

---

I haven't been blogging about our daugter's room. Maybe because there isn't much to blog about. Our baby still sleeps in our bedroom and usually we play with her in the living room. So there isn't much happening in her own room. That is why the decoration of her room is still quite incomplete. But here you can see how it looks now:

Vanha matkalaukku on kirppislöytö (2 e) / The old suitcase is a flea market bargain (2 e)

Sänky on minun ikioma / The bed is my very own

Kori: Elodie Details, Matto: Anno, Lankku / Basket: Elodie Details, Mat: Anno, Lankku

Seinät odottavat tauluja / The walls need some art on them

Peitto: Indiska, Blanket: Indiska

Minun vanha Uppo-Nalle / My old teddy

Siitäkin huolimatta, ettei huoneessa juurikaan vielä vietetä aikaa, minun oli pakko laittaa sinne jouluvalot. Koristelin jouluvalonauhan cupcake-muoteilla.

---

Although we don't spend much time in our baby's room, I just had to put Christmas lights there. I decorated the lights with cupcake forms.

Muistoja raskaudesta, ajatuksia äitiydestä / Pregnancy memories and thoughts about motherhood

 

Nyt se on muisto vain - nimittäin tuo iso maha. Toisaalta tuntuu kuin siitä olisi vain ohikiitävän pieni hetki. Toisaalta taas tuntuu oudolta edes ajatella, että näytin joskus tuollaiselta pallomahalta. On liikuttavaa muistella noita aikoja. On uskomattoman ihmeellistä kantaa sisällään uutta elämää. Vaikka alkuraskaudesta kärsin voimakkaasta "aamupahoinvoinnista" aamusvarhaisesta iltamyöhään, täytyy myöntää, että raskaus on ihanin syy olla karmeassa kunnossa.

Melkein neljä kuukautta sitten elämässämme alkoi suurten muutosten aika. Meidän maailman kaunein tyttölapsi syntyi ja teki meistä vanhempia. Täytyy myöntää, etten ikinä olisi voinut edes kuvitella, miltä tuntuu saada lapsi. Vaikka vauva nappaakin ison palasen omasta vapaa-ajasta, se ilo ja onni mitä pikkuinen tuo elämään korvaa helposti ne menetetyt omat hetket. En toki torju ainuttakaan läheisteni tarjousta, joka sisältää mahdollisuuden viettää laatuaikaa yksin tai kaksin. Siltikään en mielestäni liioittele tippaakaan, kun väitän, että maailmassa ei ole mitään niin liikuttavaa kuin katsella oman vauvan unta tai kuunnella hänen iloista naurua. Niiden hetkien ihanuus on ainakin minun ymmärrykseni tuolla puolen, joten tarkempaa analyysia en osaa antaa. Rakkaus omaa lasta kohtaan on myös jotain aivan uutta ja sanoinkuvailematonta. Se on ainutlaatuista rakkautta, jota tiedän myös mieheni tuntevan lastamme kohtaan. Tämä meidän yhteinen rakkaus lastamme kohtaan on myös muuttanut meidän suhtautumista toisiimme. Emme ole enää pari vaan perhe.

Now it's only a memory - that big tummy. On the one hand, it feels like it was yesterday. On the other hand, it feels unreal that I actually looked like that. It's touching to think about those days when I was pregnant. It's so unbelievable to carry a new life inside you. Even though I had "morning" sickness all day long for the first month, I must say that pregnancy is the happiest excuse for feeling like crap.

Almost four months ago our life changed radically. The most beautiful baby girl was born and made us parents. I must admit that I couldn't imagine how wonderful it feels to have a kid. Although the baby is taking much of your freetime, the joy and happiness she brings easily override the "downsides". I honestly don't exaggerate when I say that there is nothing more breathtaking than wathing your little baby sleep or see her laughing. The feeling is something beyond understanding. The love towards our child is something I haven't experienced before. It's special kind of love that I know my husband feels too. This mutual love towards our child has also changed our relationship. We're no longer a couple but a family.

Joten mikä on muuttunut? Ensimmäisenä mieleeni tuleva suuri muutos lapseutumisen jälkeen on aikatauluni. Oikeastaan en voi edes enää puhua "aikataulustani" vaan meidän aikataulusta. Tuo "meidän" tuossa aikataulun edellä tekee koko jutusta epävakaan. Olen joutunut nyyhkyttäen sanomaan hyvästit ajattelulle, että voisin vain yhtäkkiä lähteä johonkin puolen tunnin sisään. Jos vauvan mielestä ei lähdetä heti, silloin ei lähdetä heti (eikä välttämättä edes hetken päästä). You know.

Lisäksi olen heittänyt lähestulkoon kokonaan hyvästit korkkareille ja korvannut kopisevat ihanuudet lenkkareilla. Ja entäpä sitten käsilaukun sisältö (joka nykyään on oikeastaan useammin reppu kuin käsilaukku)? Ennen laukussani keikkui hiusharja, lompakko, peili, ehkä jopa jotain meikkejä yms. - nyt laukkuni pursuaa vaippoja, kosteuspyyhkeitä, puruleluja yms. Tuntuu kuin kantaisin mukana koko huushollia!

Ja viimeisimpänä vaan ei suinkaan vähäisimpänä muutoksena täytyy tuoda esiin päivittäiset keskustelujen aiheet. En jostain syystä uskonut, että minusta tulee sellainen äiti. Tulipahan vaan! Voisin nimittäin puhua päivät pitkät vauva-aiheista. Entisen minäni  lempipuheenaiheisiin kuului yleensä opiskelu, työt tai juhliminen. Nykypäivänä kuumat puheenaiheet pyörivät päiväunien, rintamaidon, lastenvaatteiden, synnytyksen, vaippojen, kakan (!) ym. ympärillä. Onnekseni minulla on paljon samassa tilanteessa olevia äitikavereita, joita kiinnostaa yhtä lailla puhua näistä omituisista aiheista (ymmärrän vallan mainiosti ettei kaikkia todellakaan kiinnosta). Mutta mitä muuta sitä voisi oikeastaan itseltään olettaa? Koska vietän koko päivän suloisimman kakkamasiinan kanssa, onko mitään ihme, että pienokaisen vaipan sisältö onkin yhtäkkiä maailman normaalein kahvipöytäkeskustelun aihe.

P.S. Mikäli haluat löytää luksusta jokapäiväisistä askareistasi, tuota jälkeläinen. Yhtäkkiä suihkussa käynti ja roskapussin vieminen ovat mitä rentouttavinta omaa ihanaa aikaa.

So what has changed? The most striking change is my schedule. Or actually it's not my schedule but our schedule, and that "our" makes it really unstable. I've been forced to say goodbye to thinking I could get ready and be out the door in a half hour. If the baby thinks we're not going right away, then we're not going right away.

In addition, the shoes in my feet are often sneakers, goodbye high heels (I miss you)! And what about the content of my handbag. The handbag I used to carry with me had hairbrush,wallet, mirror, maybe some makeup etc. – now the bag is full of diapers, wipes, teething toys etc. It feels like I am carrying my whole house around!

Finally, I have to admit that even though I never believed it would happen, it did. Yes, I love to talk about baby related things all day long! The former me used to talk a lot about studying, working and going out but now I constantly find myself talking about afternoon naps, breast milk, children's clothes, labour, diapers, poop (!) etc. Luckily, I have plenty of mom friends who also want to talk about these strange topics. And what else could be expected? Because I spend all my days with the cutest little poop machine, is it a wonder that suddenly it's completely normal to talk about poop while you are drinking coffee with your friends.

P.S. If you want to find luxury moments in everyday life, produce an offspring. Suddenly getting a shower or taking the garbage bag out is a precious moment of your very own time.

 

Kuvat: Janina Jaakkola

Pictures: Janina Jaakkola

Nimellistä juhlahumua / Our baby has a name, hooray!

Meidän vauvalla oli lauantaina ensimmäiset isot juhlat: ristiäiset. En paljasta vauvan nimeä täällä, sillä kirjoitan blogia anonyymisti. Kakun päällä olevat kirjaimet kuitenkin paljastavat nimien alkukirjaimet. Vokaalit on pop! Juhlien teemavärit olivat keltainen, valkoinen ja musta, kuinka ollakaan.

Ennen kuin meidän "vattavuokralainen" oli syntynyt tähän maailmaan, kutsuimme häntä Mansikaksi. Joten mikä olisikaan ollut sopivampi juhlakakku kuin perinteinen kesäjuhlien helmi: mansikkakakku. Muffinssivuoat ja keltaiset ja valkoiset pompomit ostin ihanasta juhlakrääsän verkkokaupasta nimeltään Pop up kemut.

Our baby had her very first party on Saturday: christening. I won't tell her name here, because I write this blog anonymously. But the decoration on the cake reveals the first letters of her names. The theme colours for the party were yellow, black and white. 

We called our baby "Strawberry" when she was in my tummy, and thus we wanted to make a strawberry cake for her big day. The cupcake forms and the yellow and white paper pom poms are from Pop up kemut.

Juhliin kutsuttujen postilaatikkoon kolahti tällainen kutsu. Otimme miehen kanssa vauvasta söpön kuvan, suunnittelimme ulkoasun ja tilasimme kutsun smartphotolta. Teemavärien mukaisesti koristelin kirjekuoret mustavalkoisella paperilla.

And this is how our invitation looked like. We took a cute photo of our baby, designed the layout for the invitation and ordered the invitation from smartphoto. According to our colour theme, I decorated the envelopes with black-and-white paper.

Meidän pikkuneidin pukukin seurasi tietysti väriteemaa:

Our little lady's dress also followed the colour theme, of course:

Ja tässä vaiheessa on jo päivänselvää, minkä väriset servetit juhlaan valittiin. Mustavalkoiset ovat H&M Homesta ja keltaiset Pop up kemuilta.

And I guess it's obvious which colours appeared on our napkins. The black-and-white napkins are from H&M home and the yellow ones from Pop up kemut.

Suunnittelin näitä tärkeitä juhlia varten uuden cupcake-reseptin. Teimme myös lapsemme kunniaksi oman nimikkoalkumaljan (1 l ananas- ja appelsiinimehua, 2 l Spriteä ja pullo valkoviiniä).

P.S. Cupcake-ohje löytyy tämän postauksen lopusta.

I planned a new cupcake recipe for the important party. We also made a special yellow drink (1 liter of pineapple juice and orange juice, 2 l of lemon soda and a bottle of white wine) to celebrate our baby girl. 

P.S. You can find the recipe for my vanilla flavoured lemon cupcakes at the end of this post.

Vaniljaiset sitruunacupcaket

Taikina:

100g    margariinia
1dl       sokeria
2          munaa
1tl        vaniljauutetta
1          sitruuna
2,5dl    vehnäjauhoja
1tl        leivinjauhetta
1dl       kermaviiliä


Kuorrute:
150g    maustamatonta tuorejuustoa
5dl       tomusokeria
100g     voita
2 tl       sitruunan mehua


Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vatkaa margariini ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Lisää vaniljauute ja sitruunan kuori ja mehu.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne margariini-seokseen. Lisää kermaviili.

Paista uunissa noin 15 minuuttia.

Kun cupcaket ovat täysin jäähtyneitä, on aika pursottaa kuorrute. Sekoita pehmeä voi, tuorejuusto, tomusokeri ja sitruunan mehu. Pursota kuorrute.


Vanilla flavoured lemon cupcakes

Dough:

100g   margarine
1dl     sugar
2         eggs
5 ts    vanilla flavour
1        lemon
2,5 dl wheat flour
1 ts    baking powder
1 dl    sour cream


Frosting:
150g    cream cheese
5 dl     icing sugar
100g    butter
2 ts     squeezed lemon juice 

Preheat oven to 200 C.
Mix margarine and sugar in a bowl until light and fluffy. Add eggs, one at a time. Add vanilla flavour and the skin and juice of the lemon.

Mix wheat flour, baking powder and cocoa powder in a bowl. Mix all the ingredients and add the sour cream.

Bake for 15 minutes.

When cupcakes are cool, it's time to add the frosting. Mix soft butter, cream cheese, icing sugar and squeezed lemon juice in a bowl. Then pipe the frosting on the cupcakes.

Vauva tuli taloon / The baby is here

Blogissani on ollut hiljaista jonkun aikaa. Siihen on ollut mitä parhain syy: meidän hurmaava pikkuinen tyttö syntyi. Viimeiset pari viikkoa olen viettänyt nauttien meidän kauniista vauvasta. Olen pussaillut noita ihania pikkuisia varpaita. Nuuhkinut uuden vauvan tuoksua. Halannut vauvaa. Ihaillut vauvaa hänen nukkuessa. Tuntuu aivan mahtavalta ajatella, että tämä pieni ihme on meidän ikioma lapsi. Tuntuu hienolta sanoa, että me ollaan perhe. Minä olen äiti.

P.S. Oletin, että olisin voinut otsikoida postauksen osuvasti 90-luvun "laatusarjaan" viitaten "Blondi tuli taloon". Toisin kuitenkin kävi, sillä vaikka tyttö on muuten todella paljon isänsä näköinen, hän ei näytä perineen isänsä täysblondia hiusväriä. Väri onkin osuvasti meidän syntymähiusvärien väliltä.

It's been quiet here for a while. But I've had a good reason to avoid writing: our lovely baby girl was born. The past two weeks I've enjoyed every moment with our beautiful baby. Kissed those cute little toes. Sniffed her new baby smell. Hugged her. Watched her sleep. It feels amazing to think that this little miracle is actually our own baby. It feels lovely to say that we're a family. I'm a Mum.

Tämä postaus osoittaa jälleen kerran suuren rakkauteni mustavalkoiseen ja geometrisiin kuvioihin. Nuo vauvan legginssit löysin Lindexiltä. Lindexillä on minun makuuni ihania vauvanvaatteita: paljon geometrisia kuvoita ja herkullisia väriyhdistelmiä. Pidän myös kovasti Elodie Detailsin tuotteista juurikin niiden ihanien kuvioiden ja väriyhdistelmien vuoksi. Tuo uusi kuvio, Graphic Grace, on niin mun tyyliä ettei enempää vois ollakaan. Ensin ostin tuon tutinpidikkeen, mutta sitten oli ihan pakko saada myös tuo upea säilytyspussukka. Pussukka näyttää niin söpöltä lastenhuoneen keltaista seinää vasten.

This post once again proves my love for black-and-white and geometric patterns. Those baby leggins I found at Lindex. Lindex has very cute baby clothes: lots of geometric patterns and nice colour combinations. I also like the design of Elodie Details' baby products. This new Graphic Grace pattern is so my style. At first, I bought the pacifier clip and after that I just had to buy that toy storage bag. It looks so fantastic against the yellow wall.

Lastenhuoneen seinä / The wall of the kids' room

Vihdoin sain sen ... minulla on KELTAINEN seinä (Tikkurilan sävy J302 Banaani). Lastenhune näyttää nyt niin pirteältä ja iloiselta. En voi vastustaa uudistunutta seinää. Käyn katsomassa sitä monta kertaa päivässä. Ihana. En edes malttanut odottaa, että mies saa naputeltua listat paikoilleen, vaan oli pakko tulla jakamaan kuvia teille.

Testailin jo hieman, miten lastenhuoneeseen ostamani mustavalkoinen matto istuu uuteen värimaailmaan. Näyttää sopivan kuin nakutettu, vai mitä? Kannoin myös muutamia valkoisia huonekaluja paikalle ja mallailin niitä seinän eteen. Näyttävät toimivan erityisen hyvin valitsemamme keltaisen sävyn kanssa.

Psst, tuo vaaleanpunainen nallekarhu on edesmenneen mummani nalle. Hän oli kova halailemaan nallea ja nukkuikin se vierellään monia öitä. Tuo pupunen on puolestaan minun ihan ensimmäinen pehmolelu, jonka isä on tuonut minulle laitokselle. Näyttävät niin tyytyväisiltä kavereilta, että taitaa keltainen seinä olla heidänkin mieleensä.

Finally I got it ... I have a YELLOW wall in my home. The kids room looks so bright and joyful. I can't resist the wall. Many many times a day I go to look at it. Lovely. I was so excited to show you the wall that I didn't even wait for my husband to put the moldings back on place.

I tested how our black-and-white carpet works with the wall. Looks good, doesn't it? I also placed white furniture in front of the wall to see how the colours match. Works well too!

By the way, the light pink teddy is my grandmother's who passed away a little while ago. And the bunny is my very first stuffed animal. They seem to be pleased with the result as well.