Tervetuloa blogiini!

Tämän blogin tarkoituksena on jakaa ideoita ja ajatuksia kodin sisustamisesta. Kirjoitan blogia suomeksi ja englanniksi. Suomi on sydämeni kieli, mutta koska sisustamisella tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni, haluan jakaa ideoitani kaikille, yli kielirajojen. Joten mistä ikinä oletkaan kotoisin, olet todella tervetullut vastaanottamaan ja jakamaan ideoita sisustamisesta.

Welcome to my blog!
The purpose of this blog is to share ideas and thoughts about home decorating. I have chosen to write this blog in Finnish and in English. Finnish is the language of my heart but because home decorating also has very special place in my heart, I want to share my ideas with everybody, over the language boundaries. So wherever you are from, you are very welcome to receive and share ideas about home decoration.

torstai 18. syyskuuta 2014

Muistoja raskaudesta, ajatuksia äitiydestä / Pregnancy memories and thoughts about motherhood


Nyt se on muisto vain - nimittäin tuo iso maha. Toisaalta tuntuu kuin siitä olisi vain ohikiitävän pieni hetki. Toisaalta taas tuntuu oudolta edes ajatella, että näytin joskus tuollaiselta pallomahalta. On liikuttavaa muistella noita aikoja. On uskomattoman ihmeellistä kantaa sisällään uutta elämää. Vaikka alkuraskaudesta kärsin voimakkaasta "aamupahoinvoinnista" aamusvarhaisesta iltamyöhään, täytyy myöntää, että raskaus on ihanin syy olla karmeassa kunnossa.

Melkein neljä kuukautta sitten elämässämme alkoi suurten muutosten aika. Meidän maailman kaunein tyttölapsi syntyi ja teki meistä vanhempia. Täytyy myöntää, etten ikinä olisi voinut edes kuvitella, miltä tuntuu saada lapsi. Vaikka vauva nappaakin ison palasen omasta vapaa-ajasta, se ilo ja onni mitä pikkuinen tuo elämään korvaa helposti ne menetetyt omat hetket. En toki torju ainuttakaan läheisteni tarjousta, joka sisältää mahdollisuuden viettää laatuaikaa yksin tai kaksin. Siltikään en mielestäni liioittele tippaakaan, kun väitän, että maailmassa ei ole mitään niin liikuttavaa kuin katsella oman vauvan unta tai kuunnella hänen iloista naurua. Niiden hetkien ihanuus on ainakin minun ymmärrykseni tuolla puolen, joten tarkempaa analyysia en osaa antaa. Rakkaus omaa lasta kohtaan on myös jotain aivan uutta ja sanoinkuvailematonta. Se on ainutlaatuista rakkautta, jota tiedän myös mieheni tuntevan lastamme kohtaan. Tämä meidän yhteinen rakkaus lastamme kohtaan on myös muuttanut meidän suhtautumista toisiimme. Emme ole enää pari vaan perhe.

Now it's only a memory - that big tummy. On the one hand, it feels like it was yesterday. On the other hand, it feels unreal that I actually looked like that. It's touching to think about those days when I was pregnant. It's so unbelievable to carry a new life inside you. Even though I had "morning" sickness all day long for the first month, I must say that pregnancy is the happiest excuse for feeling like crap.

Almost four months ago our life changed radically. The most beautiful baby girl was born and made us parents. I must admit that I couldn't imagine how wonderful it feels to have a kid. Although the baby is taking much of your freetime, the joy and happiness she brings easily override the "downsides". I honestly don't exaggerate when I say that there is nothing more breathtaking than wathing your little baby sleep or see her laughing. The feeling is something beyond understanding. The love towards our child is something I haven't experienced before. It's special kind of love that I know my husband feels too. This mutual love towards our child has also changed our relationship. We're no longer a couple but a family.





Joten mikä on muuttunut? Ensimmäisenä mieleeni tuleva suuri muutos lapseutumisen jälkeen on aikatauluni. Oikeastaan en voi edes enää puhua "aikataulustani" vaan meidän aikataulusta. Tuo "meidän" tuossa aikataulun edellä tekee koko jutusta epävakaan. Olen joutunut nyyhkyttäen sanomaan hyvästit ajattelulle, että voisin vain yhtäkkiä lähteä johonkin puolen tunnin sisään. Jos vauvan mielestä ei lähdetä heti, silloin ei lähdetä heti (eikä välttämättä edes hetken päästä). You know.

Lisäksi olen heittänyt lähestulkoon kokonaan hyvästit korkkareille ja korvannut kopisevat ihanuudet lenkkareilla. Ja entäpä sitten käsilaukun sisältö (joka nykyään on oikeastaan useammin reppu kuin käsilaukku)? Ennen laukussani keikkui hiusharja, lompakko, peili, ehkä jopa jotain meikkejä yms. - nyt laukkuni pursuaa vaippoja, kosteuspyyhkeitä, puruleluja yms. Tuntuu kuin kantaisin mukana koko huushollia!

Ja viimeisimpänä vaan ei suinkaan vähäisimpänä muutoksena täytyy tuoda esiin päivittäiset keskustelujen aiheet. En jostain syystä uskonut, että minusta tulee sellainen äiti. Tulipahan vaan! Voisin nimittäin puhua päivät pitkät vauva-aiheista. Entisen minäni  lempipuheenaiheisiin kuului yleensä opiskelu, työt tai juhliminen. Nykypäivänä kuumat puheenaiheet pyörivät päiväunien, rintamaidon, lastenvaatteiden, synnytyksen, vaippojen, kakan (!) ym. ympärillä. Onnekseni minulla on paljon samassa tilanteessa olevia äitikavereita, joita kiinnostaa yhtä lailla puhua näistä omituisista aiheista (ymmärrän vallan mainiosti ettei kaikkia todellakaan kiinnosta). Mutta mitä muuta sitä voisi oikeastaan itseltään olettaa? Koska vietän koko päivän suloisimman kakkamasiinan kanssa, onko mitään ihme, että pienokaisen vaipan sisältö onkin yhtäkkiä maailman normaalein kahvipöytäkeskustelun aihe.


P.S. Mikäli haluat löytää luksusta jokapäiväisistä askareistasi, tuota jälkeläinen. Yhtäkkiä suihkussa käynti ja roskapussin vieminen ovat mitä rentouttavinta omaa ihanaa aikaa.


So what has changed? The most striking change is my schedule. Or actually it's not my schedule but our schedule, and that "our" makes it really unstable. I've been forced to say goodbye to thinking I could get ready and be out the door in a half hour. If the baby thinks we're not going right away, then we're not going right away.

In addition, the shoes in my feet are often sneakers, goodbye high heels (I miss you)! And what about the content of my handbag. The handbag I used to carry with me had hairbrush,wallet, mirror, maybe some makeup etc. – now the bag is full of diapers, wipes, teething toys etc. It feels like I am carrying my whole house around!


Finally, I have to admit that even though I never believed it would happen, it did. Yes, I love to talk about baby related things all day long! The former me used to talk a lot about studying, working and going out but now I constantly find myself talking about afternoon naps, breast milk, children's clothes, labour, diapers, poop (!) etc. Luckily, I have plenty of mom friends who also want to talk about these strange topics. And what else could be expected? Because I spend all my days with the cutest little poop machine, is it a wonder that suddenly it's completely normal to talk about poop while you are drinking coffee with your friends.

P.S. If you want to find luxury moments in everyday life, produce an offspring. Suddenly getting a shower or taking the garbage bag out is a precious moment of your very own time.





 
Kuvat: Janina Jaakkola
Pictures: Janina Jaakkola


4 kommenttia:

  1. Mä niin allekirjoitan tän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se äitiyis vaan muuttaa ihmistä :) Kiva huomata, että muillakin on samanlaisia aatoksia.

      Poista
  2. Kyllä se vaan muuttaa ja saakin muuttaa. Mulle ehkä suurin tuska oli siinä, että ei sitä oikeasti ennen lapsia tajua, että kuinka täysin siinä lapsessa on kiinni. Varsinkin ekan vuoden :) Onneksi siihen äitiyteen kasvaa vähitellen ja joka päivä oppii jotain uutta noista lapsista ja itsestään. Aivan ihana blogi sinulla ja teillä on tosi kaunis koti :) Kävin lukemassa jo aikaisemmin kesällä, kun kuulin äidiltäsi, että sinulla on blogi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistä Päivi! Todellakin äitiyteen kasvaminen vaatii aikaa, mutta hiljaa hyvä tulee ;) Tuntuu, että aika kuluu niin nopeasti lapsen kanssa. Yhtäkkiä tyttö oppii jotain uutta. Tänään tuli jo eka hammas ja opeteltiin päristelemään huulilla.

      Etkös sinä ollutkin sisustussuunnittelijan hommissa vai muistanko väärin? Kiva kun tykkäät blogista :)

      Poista